Kiitos kysymästä, gal mii birget, kyllä me pärjäämme!

maritta_stoor_lehtonen

Kirjoittaja: Maritta Stoor-Lehtonen, Bárbmu ry:n puheenjohtaja ja yksi perustajajäsenistä.

Saamelaisia asuu lähes jokaisessa kunnassa eri puolilla Suomea. Monia yllättää tieto, että jo noin 65 % saamelaisista asuu lailla rajatun saamelaisalueen ulkopuolella. Kuitenkin meistä saamelaisalueen ulkopuolisista ja kaupunkisaamelaisista tiedetään edelleenkin vähän.
Kolme vuotta sitten perustettiin tutkimus- ja tietoaukkoa paikkaamaan ”Saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus eli Sára-hanke, jonka päätavoitteena oli selvittää kaupunkisaamelaisten hyvinvointipalveluita ja -tarpeita valtakunnallisella tasolla. Lisäksi tutkimuksen keinoin haluttiin selvittää sellaisia sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluita, joiden ajateltiin voivan tukea saamelaisalueen ulkopuolista saamelaiskulttuuria ja joiden nähtiin toimivan resurssina sekä siellä asuville yksilöille että yhteisöille.

Tämä kirjoitus kertoo kaksi kuukautta sitten päättyneen hankkeen tuloksista. Tiedot perustuvat hankkeen omiin kuvauksiin ja projektinjohtaja Lydia Heikkilänj puhelinhaastatteluun.

SÁRA -hankkeen toteutti Lapin yliopisto, ja sitä koordinoi Sosiaali- ja terveysministeriö. Tätä ESR-hanketta rahoittivat Euroopan sosiaalirahaston lisäksi Lapin sairaanhoitopiiri ja Lapin yliopisto. Yhteistyötahoina olivat saamelaiskäräjät ja saamelaisyhdistykset. Mukana olivat palvelujärjestämisestä vastaavat tahot Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingin seudulla. Hanketta johti projektitutkija YTT Lydia Heikkilä apunaan tutkijat FM Tuuli Miettunen ja YM Elsa Laiti-Hedemäki.
On hienoa, että meidät kaupunkisaamelaiset oli näin nostettu tutkimuksen kohteeksi: palveluntarpeistamme ja kokemuksistamme oltiin kiinnostuneita. Hankkeen tutkijoiden mukaan myös niillä saamelaisilla, jotka asuvat saamelaisalueen ulkopuolella, on samoja, arkeen vaikuttavia kokemuksia sulauttamispolitiikasta kuin kotiseutualueen asukkaillakin. Myös toiveet voida siirtää samaan aikaan oma kieli ja kulttuuri tuleville sukupolville kuuluvat kaikkien saamelaisten odotuksiin.
Kun SÁRA-hanke piti loppuseminaarinsa 13.9. Helsingissä, tulokset julkaistiin. Saatiin monenlaisia tuloksia, mutta tässä keskityn vain kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuskysymyksiin.
Lydia Heikkilän mukaan suuri ilon aihe on, että 40 % vastaajista kertoi käyttävänsä saamen kieltä arjessaan. Omaa kieltä inarin-, koltan- ja pohjoissaamea arvostettiin ja käytettiin mahdollisuuksien mukaan, vaikka vähänkin.
Suurin huolenaihe taas oli, että saamenkielisiä palveluja ei ollut tarjolla. Usein vain lakisääteisiä varhaiskasvatuspalveluja oli saatavilla. Saamenkielisten palvelujen tarve oli kuitenkin suuri koko maassa. Erityisesti nuoret ikäluokat olisivat vanhempia halukkaampia käyttämään omakielisiä palveluja.
Saamen kielten käyttö koettiin tärkeänä, sillä se liitti saamelaiset toisiinsa, loi sosiaalisia verkostoja ja synnytti tunteen siitä, että yhteys saamelaisalueen saamelaisten ja omien sukulaisten kanssa oli olemassa. Seminaarissa puhuneen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion mukaan nämä yhteydet ovat vahvoja, ja ne haluttaisiin säilyttää. Saamen kieltä käyttämällä kiinnitytään eri yhteisöihin ja kulttuuriin sekä lisätään omaa hyvinvointia ja pärjäämistä.
Saamelaisille on luontaista auttaa toisia, saada ja antaa henkistä tukea. Arjen apu lasten hoidosta auton korjaamiseen oli juuri tätä konkreettista auttamista, jota tarvittiin erityisesti silloin, kun omakielisiä palveluja oli rajoitetusti tarjolla. Tutkimuksessa havaittiin, että puhuminen, ja keskusteleminen oli tärkeää erityisesti nuorille, joilla oli monia henkiseen hyvinvointiin liittyviä huolenaiheita. Vertaistuki ja sukulaisverkko olivat tällöin korvaamattomia selviytymisen kannalta. Myös niissä tapauksissa, jolloin nuori koki syrjintää ja rasismia, oma yhteisö koettiin suurena voimavarana.
Syrjintäkokemuksia oli paljon. Asuntolasukupolvi oli kohdannut eniten syrjintää, mutta myös nuoret kokivat sitä kouluissa, työpaikoilla ja sosiaalisessa mediassa. Siksi nuoria perheitä painoi huoli kielen ja kulttuurin siirtymisestä: haluaisivatko lapset ja nuoret samaistua kieleensä ja kulttuuriinsa, jos he kokevat niiden vuoksi rasismia ja syrjintää. Monet nuoret uupuivatkin näissä ristipaineissa, varsinkin jos he halusivat yhdistää perinteisen elämäntavan saamelaisalueella ja modernin kaupunkilaiselämän.
Kaikki yhteisöjen ja yhteiskunnan tuki tarvitaan, jotta me saamelaiset pärjäisimme, jotta kielelliset ja kulttuuriset oikeutemme toteutuisivat ja jotta vanhemmat eivät uupuisi joutuessaan auttamaan palvelujenjärjestäjiä esimerkiksi perusopetuksen toteuttamisessa. Sote-palvelujen tarjoajillakaan ei aina ole riittävästi tietoa saamelaisuudesta ja saamelaisten tarpeista. Siksi sekä psykososiaalista tukea ja palveluita että kulttuuritaustan ymmärtämistä tarvitaan –riittävien taloudellisten resurssien lisäksi.

Lisätietoja:

https://saradutkan.fi/

https://saradutkan.fi/sara-hanke/

https://saradutkan.fi/tyontekijat/

https://barbmu.wordpress.com/2018/08/22/sara-fidnu-loahppaseminara-13-9-helssegis-sara-hankkeen-loppuseminaari-13-9-helsingissa-2/

https://barbmu.wordpress.com/2016/06/02/olgodahpahusatulkoilupaivat/

Edit: Poistettu kuvituskuvana olleet kuvankaappaukset seminaarin suoratoistosta tekijänoikeudellisista syistä. Tallenteen loppuseminaarin suoratoistosta voit katsoa YouTubesta:

Osa 1. https://youtu.be/Jv7vekQV84A

Osa 2. https://youtu.be/85WPHQGjhlc

Osa 3. https://youtu.be/YzEyVrjwGiM

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kiitos kysymästä, gal mii birget, kyllä me pärjäämme!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s